Jaida Mic
suomalainenpuoliverinen, fwb
säkäkorkeus 169cm tamma |
vaativa A, 110cm
kilpailee kouluratsastuksessa |
Olin jo kauan aikaa katsellut Tierran laittamaa myynti-ilmoitusta muutamasta hurmaavan upea sukuisesta fwb-varsasta. Eritoten nuorin tästä kolmikosta oli jäänyt mieleeni. Selasin ilmoituksen läpi monta kertaa, monena päivänä, kunnes eräs syksyisen myrskyinen aamu päätin rimpauttaa Tierralle, varsan myyjälle sekä kasvattajalle. Juttelimme tovin siitä, millaiseen käyttöön voisin varsaa itselleni etsiä ja mitä sen kanssa tulevaisuudessa mahtaisi olla luvassa, eikäpä mennyt kuin hetki, kun Tierra totesikin, että voisin noutaa tamman itselleni milloin vain haluan. Puhelun sulkiessani tajusin vasta, että tuo himoitsemani varsa olisi nyt virallisesti varattuna minulle ja niimpä kipitinkin tuotapikaa ulos kiinnittämään traileria autoni vetokoukkuun.
Jaida on siis syntynyt elokuisena päivänä, tai oikeastaan aamuna, Micramin tilalle. Se oli varhain aamulla löydetty emänsä Juliannen karsinasta terhakkaana kaikilla neljällä jalallaan imemässä maitoa. Nuo elämän ensihetket kertovatkin jo paljon tästä hyvin itsenäisestä tammasta, joka ei elämäänsä muiden apua kaipaa - se haluaa tehdä kaiken itse, eikä siedä ylimääräisiä häiriötekijöitä.
Jaida on tullut hoitotoimenpiteissä hieman isäänsä, mutta löytyy siitä myös ripaus emän lupsakkuutta. Takajalat kannattaa kiertää kaukaa ja mahan alta harjaamisessa sekä satulavyön kiristämisessä saa olla varuillaan, sillä Jaida saattaa viskoa kavioitaan edellämainituissa toimenpiteissä joskus liiankin tiuhaan tahtiin. Tutulla ihmisellä, joka on oppinut poppaskonstit kuinka tamman kanssa selviää arjesta kaikista kätevimmin, Jaida yleensä nuokkuu suhteellisen rauhallisena hoitotoimenpiteidenajan ja on ikäänkuin ''kaikki käy'' -tyyppiä, vaikkakin satulavyölle irvistelyt ovat jokaikinen kerta takuuvarmoja.
Taluttaessa tamma saattaa näpsiä riimunnarua ja taluttajansa takin helmoja, mutta muutoin se on taluttaa varsin lauhkea ja rauhallinen tapaus.
Ratsastaa Jaida on tainnut periä myös ripauksen lisää isänsä herkkyyttä, eikä se siedä vääriä tai epäselviä apuja, vaan sen kanssa täytyvät kaikki avut ja ohjeet olla mahdollisimman pieniä ja eleettömiä sekä samalla hyvin selkeitä, helponkuuloista, eikös ?
Jaida protestoi epäselviin ja liian suuriin apuihin pukittelemalla, jännittymällä ja liikkumalla hyvin hyvin tahmeasti eteenpäin. Kun ratsastaja tietää mitä tekee ja tuntee tamman läpikotaisin, toimii se ihastuttavan upeasti sekä ulospäin sen näköisesti, kuin se toimisi ratsastajansa ajatuksella. Tamman harjoitusravi on hyvin epätasaista istua, joten töitä saa tehdä, että tamman satulassa pysyy elastisena sekä ryhdikkäänä. Laukassa Jaida kaipaa paljon herättelyä ja nostoja, että sen askel saadaan kunnolla käyntiin, mutta tämän jälkeen tamma esitteleekin varsin upeaa ja laadukkaan lennokasta laukkaansa upeasti omalla moottorillaan.
Esteet eivät ole tämän tamman juttu, sillä se on niin varovainen hyppäämään, että kieltäytyy hyvin hyvin herkästi esimerkiksi väärästä hyppypaikasta.
sukulaiset
ii. White Rashid KRJ I, KTK I, YLA1
ie. Sinwriter White KRJ II ei. Serpentard PB KTK II ee. Julisha F KTK II, KRJ I, YLA1 |
iii.Grave Concern VPA I
iie.Black Tears VPA II iei.Soft Skeletons VPA I iee.Seven Swans VPA I eii.VIR MVA Ch Slytherin GER KRJ II, KTK II,YLA2 eie. Black Widow KRJ II eei.Romasanta KTK II, KRJ II, YLA2 eee.Stock's Juliana KRJ II, SPL II, YLA2 |
jälkikasvu
kilpailumenestys
13.11.2016 kutsu KRJ Vaativa B 1/40
14.11.2016 kutsu KRJ Vaativa B 4/40
17.11.2016 kutsu KRJ Vaativa B 3/40
21.10.2016 kutsu KRJ Vaativa B 5/39
29.10.2016 kutsu KRJ Vaativa B 1/39
14.11.2016 kutsu KRJ Vaativa B 4/40
17.11.2016 kutsu KRJ Vaativa B 3/40
21.10.2016 kutsu KRJ Vaativa B 5/39
29.10.2016 kutsu KRJ Vaativa B 1/39
päiväkirja
13. marraskuuta 2016, ensimmäiset kouluratsastuskilpailumme
Mahanpohjassani kipristeli. Starttasin mustan maasturini liikkeelle, traileri liukui nätisti perässä ja hiekka ritisi renkaiden alla. Kyydissä rauhallisesti seisoskelivat jo kouluareenoilta hieman enemmän kokemusta omaava luottoratsuni Aldegonda sekä untuvikkoni Jaida, jonka kanssa oli tarkoitus mennä tutustumaan helpohkoon luokkaan, miltä kisahevosen elämä tammalle maistuisi. Tammat matkustivat rauhallisesti matkan kohti Mörkövaaraa ja sen ihanan rempseitä puitteita.
Kilpailukenttä oli kasteltu ja laitettu kauniiksi, kouluaitojen ympäryksiä kiertävät kirjaimet oli koristeltu kauniin kukkasin ja kilparatsut käyskentelivät käsittelijöineen tilan pihamaalla.
Sain varustettua hieman kipakan oloisen nuorikkoni, joka selkeästi jännitti ympärillä hääriviä vieraita hevosia sekä kuunteli korvat hörössä, pää tiukasti pystyasennossa ilmoille kantautuvia kuulutuksia. Oli aika lähteä verryttelyyn, joten sipistelin viellä tamman viuhtomalla sen pölyharjalla sekä pyyhkeellä lävitse ja asettamalla muutaman sykerön harjasta suoraan, jonka jälkeen hyppäsin selkään ja ohjasin tammani verryttelyareenalle. Epäusko meinasi vallata minut, sillä Jaida säpsyi, loikki, pomppi eikä millään meinannut rentoutua. En ennättänyt verrytellä edes kunnolla, kun meidät jo kuulutettiin radalle. ''Voi herranpieksut, koita Jaida nyt tsempata, tiedän että me päästään tämä jotenkin läpi!'' suputin jännittyneenä ratsulleni. Pillin vihellyksen kuuluessa allani oli kuin maailman luokan kouluratsu ! Mikälie Jaidaan iskenyt, mutta se sipsutti allani rentona, kuuliaisena ja suorastaan aivan upeasti. En voinut unelmissanikaan toivoa näin hienoa rataa, jolla kisauramme aloitimme.
Radalta poistuessamme olin haltioissani. Hyvä, että sain sanaa suustani, kun kuulin meidän johtavan luokkaa ja viellä vähemmän sain puhua pukahdetuksi, kun luokan viimeisen ratsukon jälkeen meidät pyydettiin - voittajina, palkintojen jakoon. -Florencia
5. lokakuuta 2016, ensimmäinen yhteinen treeni
Jaida seisoi käytävälle kaksinpuolin sidottuna ja irvisteli sen minkä vain suinkin ehti, sillä lähestyin nuorta tammaani satulan kera. ''Voi miks sä et tästä tykkää, kuules Jaida, me viellä opetellaan suhtautumaan tähän iloisemmalla ilmeellä!'' rupattelin tammalleni, joka esitteli jo puhtaanvalkoista hammasrivistöään korvat niskaan painautuneena.
Päätin tällä kertaa olla ovela ja viskasin selkään ensin pelkän huovan, joka jo itsessään aiheutti ratsussani vihan puuskan. ''Kuule tää on vaan huopa..'' koetin selittää, mutta puheeni taisi mennä kuin seinille. Palkitsin tamman kuitenkin satulan jokaisesta osasta palalla kuivaa leipää, toiveissani saada tästä pikkuhevosesta viellä joku päivä siivosti käyttäytyvä kilparatsu.
Talutin tamman maneesiin, sillä ulkona tuuli miltei myrskytuulen lailla. Tamma säpsyi hieman maneesin kattoon osuvia risuja ja tuulen kolistelemia nurkkia, mutta kun pääsin selkään, se rentoutui suhteellisen nopeasti. Huh, ensimmäinen ratsastus kotona ! Minua jännitti kovin, mutta koetin rentoutua, jottei hevonen aistisi jännitystäni.
3-vuotias ratsuni vaikutti kohtuullisen fiksulta ja todella herkältä; se reagoi pienimpäänkin apuuni ja pelkät vatsaslihakset sekä painoapuni saivat sen kuuntelemaan käskyjäni. Ravissa tamman liikkeet tuntuivat yllättävän suurilta, mutta olin heti kuin kotonani. Olin yhtä hymyä, osasin kuvitella meidät jo niin hyvin koulukentille ! Laukassa tamma ei alkuun ollut tapansa mukaan aivan hereillä, mutta muutaman noston tehtyäni se kulki kuin ajatus. Kevyt ratsastus pidettiin myös lyhyenä, jotta hevosen into ja motivaatio ei sammuisi työntekoon ja Jaida pysyisi yhtä hyvänä ratsastaa myös jatkossa. -Florencia
4. lokakuuta 2016, Jaida saapui kotiin !
Starttasin suuren mustan maasturini Waldswoodin pihasta ja lähdin ajamaan kohti Micramin tilaa. Matka olisi pitkä ja puuduttava, mutta takuuvarmasti sen arvoinen ! Olin innoissani, että olin saamassa Waldswoodiin suomenpuoliverivahvistusta, sillä muutama vanha kouluratsuni oli jäämässä kilpaeläkkeelle ja siirtymässä jalostuskäyttöön, jonka vuoksi kouluratsuni olivat jo loppua miltei kesken! Jaidassa kuitenkin olisi potentiaalia sekä kapasiteettia koulukentille, joten aivan kylmäksi se ei varmasti jättäisi ketään kouluaitojen sisällä.
Muutaman tunnin kuluttua vesisateen hakatessa autojeni ikkunoiden lasia saavuin Micramin pihamaalle, jossa Tierra jo odottelikin minua. ''Hei vaan!'' huikkasin hänelle ja hän iloisesti hihkaisi minulle tervehdyksensä takaisin. Kävimme tallin toimistoon rupattelemaan lämpimien kahvikupposten äärelle, jotka todella olivat tarpeen, sillä ilman lämpötila oli reippaasti alle 10 astetta viileällä tuulella varustettuna. Kahvit hörpittyämme suunnistimme kohti tallia, jossa Jaida odottelikin jo levotttomana karsinan lattiaa kuopien. ''Odotahan vain, kohta pääset uusiin maisemiin!'' rupattelin tammalle ja nipsaisin riimunnarun sen riimuun kiinni. Heitimme tammalle kuljetusmatkan ajaksi viellä selkään tummansinisen puuvillaloimen, jonka olin varta vasten hevoselle ostanut. Jaida käveli traileriin pienen neuvottelun jälkeen kauniisti ja jäi syömään tyytyväisenä heinäverkosta heiniä sulkiessamme lastaussillan sekä sivuoven. Niimpä starttasin autoni ja lähdimme kohti Waldswoodin tilaa. -Florencia
Mahanpohjassani kipristeli. Starttasin mustan maasturini liikkeelle, traileri liukui nätisti perässä ja hiekka ritisi renkaiden alla. Kyydissä rauhallisesti seisoskelivat jo kouluareenoilta hieman enemmän kokemusta omaava luottoratsuni Aldegonda sekä untuvikkoni Jaida, jonka kanssa oli tarkoitus mennä tutustumaan helpohkoon luokkaan, miltä kisahevosen elämä tammalle maistuisi. Tammat matkustivat rauhallisesti matkan kohti Mörkövaaraa ja sen ihanan rempseitä puitteita.
Kilpailukenttä oli kasteltu ja laitettu kauniiksi, kouluaitojen ympäryksiä kiertävät kirjaimet oli koristeltu kauniin kukkasin ja kilparatsut käyskentelivät käsittelijöineen tilan pihamaalla.
Sain varustettua hieman kipakan oloisen nuorikkoni, joka selkeästi jännitti ympärillä hääriviä vieraita hevosia sekä kuunteli korvat hörössä, pää tiukasti pystyasennossa ilmoille kantautuvia kuulutuksia. Oli aika lähteä verryttelyyn, joten sipistelin viellä tamman viuhtomalla sen pölyharjalla sekä pyyhkeellä lävitse ja asettamalla muutaman sykerön harjasta suoraan, jonka jälkeen hyppäsin selkään ja ohjasin tammani verryttelyareenalle. Epäusko meinasi vallata minut, sillä Jaida säpsyi, loikki, pomppi eikä millään meinannut rentoutua. En ennättänyt verrytellä edes kunnolla, kun meidät jo kuulutettiin radalle. ''Voi herranpieksut, koita Jaida nyt tsempata, tiedän että me päästään tämä jotenkin läpi!'' suputin jännittyneenä ratsulleni. Pillin vihellyksen kuuluessa allani oli kuin maailman luokan kouluratsu ! Mikälie Jaidaan iskenyt, mutta se sipsutti allani rentona, kuuliaisena ja suorastaan aivan upeasti. En voinut unelmissanikaan toivoa näin hienoa rataa, jolla kisauramme aloitimme.
Radalta poistuessamme olin haltioissani. Hyvä, että sain sanaa suustani, kun kuulin meidän johtavan luokkaa ja viellä vähemmän sain puhua pukahdetuksi, kun luokan viimeisen ratsukon jälkeen meidät pyydettiin - voittajina, palkintojen jakoon. -Florencia
5. lokakuuta 2016, ensimmäinen yhteinen treeni
Jaida seisoi käytävälle kaksinpuolin sidottuna ja irvisteli sen minkä vain suinkin ehti, sillä lähestyin nuorta tammaani satulan kera. ''Voi miks sä et tästä tykkää, kuules Jaida, me viellä opetellaan suhtautumaan tähän iloisemmalla ilmeellä!'' rupattelin tammalleni, joka esitteli jo puhtaanvalkoista hammasrivistöään korvat niskaan painautuneena.
Päätin tällä kertaa olla ovela ja viskasin selkään ensin pelkän huovan, joka jo itsessään aiheutti ratsussani vihan puuskan. ''Kuule tää on vaan huopa..'' koetin selittää, mutta puheeni taisi mennä kuin seinille. Palkitsin tamman kuitenkin satulan jokaisesta osasta palalla kuivaa leipää, toiveissani saada tästä pikkuhevosesta viellä joku päivä siivosti käyttäytyvä kilparatsu.
Talutin tamman maneesiin, sillä ulkona tuuli miltei myrskytuulen lailla. Tamma säpsyi hieman maneesin kattoon osuvia risuja ja tuulen kolistelemia nurkkia, mutta kun pääsin selkään, se rentoutui suhteellisen nopeasti. Huh, ensimmäinen ratsastus kotona ! Minua jännitti kovin, mutta koetin rentoutua, jottei hevonen aistisi jännitystäni.
3-vuotias ratsuni vaikutti kohtuullisen fiksulta ja todella herkältä; se reagoi pienimpäänkin apuuni ja pelkät vatsaslihakset sekä painoapuni saivat sen kuuntelemaan käskyjäni. Ravissa tamman liikkeet tuntuivat yllättävän suurilta, mutta olin heti kuin kotonani. Olin yhtä hymyä, osasin kuvitella meidät jo niin hyvin koulukentille ! Laukassa tamma ei alkuun ollut tapansa mukaan aivan hereillä, mutta muutaman noston tehtyäni se kulki kuin ajatus. Kevyt ratsastus pidettiin myös lyhyenä, jotta hevosen into ja motivaatio ei sammuisi työntekoon ja Jaida pysyisi yhtä hyvänä ratsastaa myös jatkossa. -Florencia
4. lokakuuta 2016, Jaida saapui kotiin !
Starttasin suuren mustan maasturini Waldswoodin pihasta ja lähdin ajamaan kohti Micramin tilaa. Matka olisi pitkä ja puuduttava, mutta takuuvarmasti sen arvoinen ! Olin innoissani, että olin saamassa Waldswoodiin suomenpuoliverivahvistusta, sillä muutama vanha kouluratsuni oli jäämässä kilpaeläkkeelle ja siirtymässä jalostuskäyttöön, jonka vuoksi kouluratsuni olivat jo loppua miltei kesken! Jaidassa kuitenkin olisi potentiaalia sekä kapasiteettia koulukentille, joten aivan kylmäksi se ei varmasti jättäisi ketään kouluaitojen sisällä.
Muutaman tunnin kuluttua vesisateen hakatessa autojeni ikkunoiden lasia saavuin Micramin pihamaalle, jossa Tierra jo odottelikin minua. ''Hei vaan!'' huikkasin hänelle ja hän iloisesti hihkaisi minulle tervehdyksensä takaisin. Kävimme tallin toimistoon rupattelemaan lämpimien kahvikupposten äärelle, jotka todella olivat tarpeen, sillä ilman lämpötila oli reippaasti alle 10 astetta viileällä tuulella varustettuna. Kahvit hörpittyämme suunnistimme kohti tallia, jossa Jaida odottelikin jo levotttomana karsinan lattiaa kuopien. ''Odotahan vain, kohta pääset uusiin maisemiin!'' rupattelin tammalle ja nipsaisin riimunnarun sen riimuun kiinni. Heitimme tammalle kuljetusmatkan ajaksi viellä selkään tummansinisen puuvillaloimen, jonka olin varta vasten hevoselle ostanut. Jaida käveli traileriin pienen neuvottelun jälkeen kauniisti ja jäi syömään tyytyväisenä heinäverkosta heiniä sulkiessamme lastaussillan sekä sivuoven. Niimpä starttasin autoni ja lähdimme kohti Waldswoodin tilaa. -Florencia
kuva (c) Suomen Hippos, Pirje Fager-Pintilä
tämä on virtuaalihevonen, this is a simgame horse.
tämä on virtuaalihevonen, this is a simgame horse.