|
Aldegonda
hollantilainen puoliverinen, kwpn
säkäkorkeus 161cm tamma |
vaativa A, 150cm
yleispainotteinen kilpailee este- ja kouluratsastuksessa |
Oli heinäkuinen sateinen päivä, pieniä ukkoskuuroja ja monta tusinaa laiduntavia hevosia suurilla laajoilla niityillä. Tyytyväisen rouskutuksen pystyi kuulemaan, jos jaksoi heristää korviaan sadepisaroiden hakkautuessa pilviseltä taivaalta maankamaralle. Tuona sateisena päivänä erään laitumen perille syntyi valpas, eloisa ja vahva tammavarsa.
Kuinka tuo pieni kilparatsun alku sitten päätyikään minulle ? Olin lomailemassa kotipaikkakunnaltani Espanjasta ja satuin autoilemaan ympäri pienempiäkin kyliä ja reittejä nähdäkseni minulle uutta maata mahdollisimman monesta eri näkökulmasta. Koko elämäni hevosia rakastaneena huomioni heräsi upeiden puitteiden ympäröidessä pienen tien ja kesken matkan päätin pysähtyä ihastelemaan ulkona laiduntavia hevosia ja suurella estekentällä hyppääviä ratsukoita. Näytin varmasti eksyneeltä, sillä tallinomistaja Meiju saapui jutustelemaan kanssani ja tarjoutui esittelemään hevosensa kuultuaan niiden olevan myös tärkeä osa minunkin elämääni. Juuri syntynyt elämäniloinen ja pirteä varsa, kauniin kimon emänsä rinnalla herätti kiinnostukseni ja eipä siinä tainnut mennä puolta tuntiakaan, kun kaupat oli hierottu !
Aldegonda, jota voi kutsua tutummin kutsuttavan nimellä Goda, on varsinainen nallekarhu ! Se rakastaa huomiota, paijailuita ja rapsutuksia sydämensä kyllyydestä. Karsinan ohi kävellessä voi huomata, kuinka tämä suht pienikokoinen tamma tunkee turpansa kaltereiden välistä saadakseen vaikka pienenkin kosketuksen tai hieman kehuja ja huomiota osakseen. Goda voisi nuokkua vaikka tuntitolkulla pää hoitajansa sylissä kuunnellen silityksiä, joten se onkin maailman mahtavin hevonen kuuntelemaan murheita sekä lohduttamaan niissä omalla läsnäolollaan.
Goda ei kuunapäivänäkään tekisi pahaa, vaikka kärpäsiä se inhoaakin sydämensäkyllyydestä herkällä hipiällään ja nirhaa niitä pitkillä jouhillaan tuontuosta.
Goda on hyvin miellyttämishaluinen, eikä ratsastaessa protestoi milläänlailla. Se yrittää aina parhaansa, eikä lusmuile monien muiden tapausten tavoin. Godan selkään voisikin milteipä istuttaa kenet tahansa, sillä tammalla ei myöskään ole tapana viskoa etu- tai peräpäätään edes innostuessaan. Herkkä tamma toki on ratsastaa, joten pienet avut helpottavat tietysti tasaisen suorituksen sekä yhteisymmärryksen löytymistä.
Koulukentillä Godasta irtoaa varsin mahtavaa keskiravia ! Tosin ratsastajalta tämän esittäminen vaatii hieman tasapainoa, sillä Goda omaa varsin lennokkaan ravin, joka voi irroittaa ratsastajan takamuksen nopeastikin satulan uumenista, mikäli oman lihaksiston käyttö ei ole täysin hallinnassa. Goda etenee aina reippaasti ja omalla moottorilla, muttei säntäile tai kuumu sileällä juurikaan mistään.
Goda omaa pienestä koostaan huolimatta valtavan hyppykapasiteetin ! Sen laukka ja hyppy ovat teräviä ja pyöreitä, jonka vuoksi se ei välttämättä ole aivan vasta-alkajan hyppyhevonen, vaikka muuten ratsastettavuutensa puolesta sellaiseksi sopisikin loistavasti. Esteradoilla tamma etenee tasaisen reipasta tahtia juuri sinne, minne ratsastaja sen ohjaa. Goda korjailee helposti ratsastajansa virheitä, mutta varsinkin kapasiteettinsa ylärajoilla olevilla esteillä kaipaa jo hieman ratsastajansa tukea päästäkseen esteistä ylitse oikeista hyppypaikoista virheittä. Tamma kääntyy pienetkin tiet näppärästi sekä on perustarkka hevonen jaloistaan, jonka vuoksi se onkin aikamoinen rusettihai aikaluokkia ajatellen. Erikoisesteet eivät vettä lukuunottamatta saa Godaa hätkähtämään - mutta muutenkin vesikauhuinen Goda hieman vierastaa pitkää vettä, mutta ylittää senkin suurisydämisesti ratsastajan käskiessä napakasti
sukulaiset
ii. Neferis Boet
ie. Wind's Hwike ei. Ring my bell xx ee. Angelica HD |
iii.Devil Ive
iie.Adina Gini iei.Deperdee iee.Trinanda eii.Ringleader xx eie.Showroom xx eei. Adelbert eee.Thirza HD |
jälkikasvu
s. 02.08.2016 kwpn-t Waldswood Almondtrail (i. Lemon Lennart Kern) om. Sonja.P VRL-06588, Kultahuisku
s. 29.10.2016 kwpn-t Waldswood Applegonda (i. Devilsfair's Poseidon) om. Sonja VRL-11911, Royal Gear
s. 29.10.2016 kwpn-t Waldswood Applegonda (i. Devilsfair's Poseidon) om. Sonja VRL-11911, Royal Gear
kilpailumenestys
♔ 41 KRJ:n alaista sijoitusta sekä 15 ERJ:n alaista sijoitusta. Godan tavoitteena on täydet sijoitukset sekä laatuarvostelut molemmissa lajeissa.
25.07.2016 kutsu KRJ Vaativa B 2/30
26.07.2016 kutsu KRJ Vaativa B 4/30 27.07.2016 kutsu KRJ Vaativa B 3/30 29.07.2016 kutsu KRJ Vaativa B 5/30 31.07.2016 kutsu KRJ Vaativa B 5/30 13.08.2016 kutsu KRJ Vaativa A 1/30 18.08.2016 kutsu KRJ Vaativa A 3/30 19.08.2016 kutsu KRJ Vaativa A 3/30 20.08.2016 kutsu KRJ Vaativa A 1/30 23.08.2016 kutsu KRJ Vaativa A 2/30 24.08.2016 kutsu KRJ Vaativa A 1/30 29.08.2016 kutsu KRJ Vaativa A 4/30 29.08.2016 kutsu KRJ Vaativa A 3/30 02.08.2016 kutsu KRJ Vaativa A 6/40 21.08.2016 kutsu KRJ Vaativa B 2/30 22.08.2016 kutsu KRJ Vaativa B 2/30 28.08.2016 kutsu KRJ Vaativa B 5/30 14.08.2016 kutsu KRJ Vaativa B 4/30 16.08.2016 kutsu KRJ Vaativa B 5/30 20.08.2016 kutsu KRJ Vaativa B 1/30 29.10.2016 kutsu KRJ Vaativa B 6/39 |
20.08.2016 kutsu KRJ Vaativa B 3/30
02.09.2016 kutsu KRJ Vaativa B 1/40 07.09.2016 kutsu KRJ Vaativa B 5/40 12.09.2016 kutsu KRJ Vaativa B 2/40 26.09.2016 kutsu KRJ Vaativa B 2/40 27.09.2016 kutsu KRJ Vaativa B 3/40 30.09.2016 kutsu KRJ Vaativa B 1/40 02.10.2016 kutsu KRJ Vaativa A 3/19 04.09.2016 kutsu KRJ Vaativa A 2/19 06.10.2016 kutsu KRJ Vaativa A 2/19 06.10.2016 kutsu KRJ Vaativa A 3/19 07.10.2016 kutsu KRJ Vaativa A 4/19 10.10.2016 kutsu KRJ Vaativa A 1/19 29.10.2016 kutsu KRJ Vaativa B 2/30 30.10.2016 kutsu KRJ Vaativa B 1/30 13.11.2016 kutsu KRJ Vaativa B 1/40 15.11.2016 kutsu KRJ Vaativa B 2/40 17.11.2016 kutsu KRJ Vaativa B 5/40 26.10.2016 kutsu KRJ Vaativa B 4/39 28.10.2016 kutsu KRJ Vaativa B 1/39 14.08.2016 kutsu ERJ 150cm 5/30 16.08.2016 kutsu ERJ 150cm 3/22 18.08.2016 kutsu ERJ 150cm 2/22 22.08.2016 kutsu ERJ 140cm 3/40 22.08.2016 kutsu ERJ 140cm 2/40 18.09.2016 kutsu ERJ 140cm 4/40 01.10.2016 kutsu ERJ 150cm 3/23 02.10.2016 kutsu ERJ 150cm 3/23 06.10.2016 kutsu ERJ 150cm 4/23 07.10.2016 kutsu ERJ 150cm 1/23 08.10.2016 kutsu ERJ 150cm 1/23 25.09.2016 kutsu ERJ 140cm 4/18 26.09.2016 kutsu ERJ 150cm 1/17 03.10.2016 kutsu ERJ 140cm 4/33 06.10.2016 kutsu ERJ 140cm 5/33 |
päiväkirja
13. marraskuuta 2016, kouluratsastuskilpailuissa
Mahanpohjassani kipristeli. Starttasin mustan maasturini liikkeelle, traileri liukui nätisti perässä ja hiekka ritisi renkaiden alla. Kyydissä rauhallisesti seisoskelivat jo kouluareenoilta hieman enemmän kokemusta omaava luottoratsuni Aldegonda sekä untuvikkoni Jaida, jonka kanssa oli tarkoitus mennä tutustumaan helpohkoon luokkaan, miltä kisahevosen elämä tammalle maistuisi. Tammat matkustivat rauhallisesti matkan kohti Mörkövaaraa ja sen ihanan rempseitä puitteita.
Kilpailukenttä oli kasteltu ja laitettu kauniiksi, kouluaitojen ympäryksiä kiertävät kirjaimet oli koristeltu kauniin kukkasin ja kilparatsut käyskentelivät käsittelijöineen tilan pihamaalla.
Aldegonda vaikutti varustaessani sitä verryttelyä varten hieman hermostuneelta. Tamma kuitenkin rentoutui kun syöttelin sille hetken aikaa nameja ja rapsuttelin mukavasti korvan takaa, josta tamma todella tykkäsi. Hyppäsin kyytiin ja suunnistimme verryttelyalueelle, joka vilisi toinen toistaan komeampia kouluratsuja. Olin hieman ennakkoluuloinen suoritustamme kohtaan, sillä viimeaikoina Godan kanssa oli sujunut ehkä jopa liiankin hyvin ja se oli sijoittunut aivan upeasti niin koulu- kuin estekilpailuissakin. Verryttely sujui tasaisen varmasti, Goda oli ehkä hieman tahmea ja kankea, mutta sain sen mielestäni suhteellisen kivaksi ennen radalle menoa. Rata oli osaltamme kovin tasainen ja onnistui meidän tyylillämme ilman rikkeitä, jotka Godan kanssa olivat useimmiten todella harvinaisia. Olin todella tyytyväinen upeasti onnistuneeseen keskiraviimme, mutten uskonut suorituksemme olevan aivan niin päätä huimaava, että olisimme voineet voittaa luokan. Toisin kuitenkin kävi ja suorituksemme jälkeen meidät pyydettiin voittajina palkintojen jakoon. Olin hämilläni, sillä olimme kouluratojen untuvikkoni Jaidan kanssa voittaneet juuri edellisen luokan.
Kotimatka saikin alkaa hymyssä suin, hevosista hyvin hyvin ylpeänä! -Florencia
25. syyskuuta 2016, estevalmennuksessa
Täysin uusi tuttavuus asteli sadepäivänä Dragon Age Estaten tunnelmalliseen maneesiin. Nainen esittäytyi Florenciaksi ja ratsu oli komea EV-I palkinnolla palkittu KWPN tamma Aldegonda. Ratsukko sai aluksi kävellä pitkin ohjin ja asettua taloksi, ennen kuin pyysin Florenciaa ottamaan ohjat kevyelle tuntumalle ja nostamaan kevyen ravin kevyestä istunnasta. Ratsukko tuli puomeja ja matalia kavaletteja alkuverryttelyksiä. Välillä otettiin laukkaan mukaan ja ympyröillä jumpattiin tammaa kuulolle asetuksia, taivutuksien ja temmon muutosten kautta. Kun tamma oli avuilla, lähti pohkeesta ja palautui pidätteestä aloitimme hyppäämisen.
Ratsukon työsnkentelyä oli mukava seura, kun hevonen oli fiksulla päällä eikä protestuinut uuteen paikkaan millään. Tämän päivän teemamme oli nopeiden käännösten ja kaarevien urien ratsastaminen. Aluksi olin laittanut uralla kavaletit, josta Florencian tuli kääntää isolle voltille ja tulla kavaletti uudelleen. Aluksi meno oli vähän tönköä, mutta pyysin ratsastajaa kääntämään hevosta jo esteen päällä ja ratsastamaan kaarevasta linjasta huolimatta suoran tien. Muuten ratsukko olisi maneesin seiniä halimassa. Molemilla pitkillä sivuilla oli kaksi kavalettia, joiden väliin oli noin kuusi laukka askelta. Voltit alkoi sujua ja nostin kavaleteista kunnon pystyjä. Esteiden kasvaessa korkeutta vaadittiin paremmat tiet ennen esteitä. Hevonen oli kokoajan hienosti avuilla ja lähestymisissä ei ollut mitään moitittavaa.
Puolessa välissä tehtävä vaihtui, että urilla oli kolme estettä kaarevalla kaviouralla. Jokaisen esteen väliin oli neljä askelta. Toisella pitkällä sivulla oli neljän esteen sarja, joka vaati kunnon rytmin ja mukautumisen hevosen liikkeisiin. Mikäli lähestymiset olisi huonot, pyysin Florenciaa tekemään isot ympyrät lyhyillä sivuilla puomikasojen yli. Aluksi kaikki sujui hyvin harmonisesti ja tamma hyppäsi korvat hörössä esteiden yli. Hevonen varoi jalkojaan ja oli Florencian avuilla kokoajan, että sarjaeste sujui ilman ongelmia molempiin suuntiin. Kaarevilla urilla tiet kävi tiukoiksi, joten pyysin ratsastajalta enemmän malttia ja muistutin, että laukka vaihtui aina esteen päällä.
Esteiden korkeus oli 150 cm lopussa, kun hyppäsimme harjoitusten yhdistelmiä. Volttien sijasta käännettiin tiukat linjat lävistäjille ja lyhyillä sivuilla oli vinohyppyinä pienemmät esteet. Vinohypyissä tamma oli epävarma, mutta Florencia sai kannustettua tamma hienosti eteenpäin. Tamma hyppäsi hyvin ilmavasti ja varovasti sekä ratsastajan istunnassa ei ollut moitittavaa. Hyvän radan jälkeen annoin ratsukolle luvan loppuraveihin ja tovin kevyntelyn jälkeen antaa pitkät ohjat hevoselle. -Valmentaja Sebastian.
30. elokuuta 2016, estevarsojen laatuarvostelutilaisuus
Jännitys valtasi minut. Olin lastannut Godan muiden nuorukaisteni kera rekkaan ja suunnannut kohti estevarsojen laatuarvostelutilaisuutta, hui ! Goda on onneksi niin fiksu, ettei lastaaminen tai kuljetus sen kanssa ole ongelma, mutta tietysti nuoren otuksen kanssa aina uudet tilanteet jännittävät, olipa edessä sitten mikä tempaus hyvänsä.
Brentwoodiin päästyämme nappasin ensimmäisen luokan, eli 2-vuotiaiden hevoset rekasta ulos hevosenhoitajani Paulan voimin. Olin onnekas, että mulla oli mukana niinkin topakka ja avualias ihminen, mitä Paula olikaan. Goda seisoi kauniisti paikallaan korvat hörössä, hieman jännittyneenä harjaillessani siitä nopeasti pölyharjalla pölyt pois ja korjatessani viellä muutaman sykerön päästä suoraksi. Pian olikin meidän vuoromme ja maneesissa odottelivat 100-120cm korkuiset esteet kauniisti koristellulla kujalla.
Laatuarvostelupäivä meni täysin nappiin ! Goda esitti kujalla rohkeutensa, vaikka hyppytyyli ei ollutkaan varmasti aivan niin mahtava, mitä muilla laadukkailla estevarsoilla saattoi olla. Tuomaristo antoi tammasta positiivista palautetta ja lopputulemaksi saimme rakenteesta arvosanaksi 7, suvusta täydet 10(!), käytöksestä tilaisuudessa vaivaiset 4, irtohypytyksestä viellä vaivaisemmat 3, liikkeistä vain 2 ja lisäpisteitä Godalle siunattiin viellä 4 lisää. Yhteispistemäärämme oli täten huimat 30 pistettä, joka riitti upeasti ensimmäisen palkinnon saavuttamiseen. -Florencia
6. heinäkuuta 2016
Huh ! Jännityskipristeli mahan pohjassani enkä malttanut olla vilkuilematta uutta, hopeista rannekelloani tuontuosta. Meiju, Godan kasvattaja, oli luvannut toimittaa tamman Waldswoodiin klo 10.00 keskiviikkoista aamua. Aurinko yritti paistaa pilvenraoista, mutta pilvet tuntuivat voittavan kamppailunsa auringon kanssa jokaikinen kerta, eikä se näin ollen päässyt paistamaan maankamaralle saakka.
Vilkaisin kelloani, se oli 10.02 ja pihatien perältä pystyikin jo erottamaan suuren, vaalean hevosrekan lähestyvän. Pihaan pysähtyessään Meiju loikkasi puhkuvasta rekastaan ulos ja huikkasi iloisesti tervehdykset minulle. Autoin Meijua laskemaan takasillan alas ja varsani olikin lastattu fiksusti viimeisen paikalle, joten muita kaviokkaita ei tarvinnut purkaa autosta saadaksemme varsan ulos. Goda katseli elokkain, mutta rauhallisin silmin tarttuessani riimunnaruun ja purkaessani solmun. Pienin kavioin se kopisteli jyrkän lastaussillan alas ja tepasteli perässämme korkein askelin talliin puhisten ja pöristen uusia hajuja ja vieraita hevosia.
Siinä se nyt todentotta oli ! Myhäilin iloisesti katsellessani eleganttia tammavarsaa evästelemässä karsinassaan juuri niittämälläni vihreällä heinällä. Goda asettui karsinanaapureidensa lomaan sulassa sovussa, eikä näyttänyt olevan paikan vaihdosta loppupelissä moksiskaan. - Florencia
Mahanpohjassani kipristeli. Starttasin mustan maasturini liikkeelle, traileri liukui nätisti perässä ja hiekka ritisi renkaiden alla. Kyydissä rauhallisesti seisoskelivat jo kouluareenoilta hieman enemmän kokemusta omaava luottoratsuni Aldegonda sekä untuvikkoni Jaida, jonka kanssa oli tarkoitus mennä tutustumaan helpohkoon luokkaan, miltä kisahevosen elämä tammalle maistuisi. Tammat matkustivat rauhallisesti matkan kohti Mörkövaaraa ja sen ihanan rempseitä puitteita.
Kilpailukenttä oli kasteltu ja laitettu kauniiksi, kouluaitojen ympäryksiä kiertävät kirjaimet oli koristeltu kauniin kukkasin ja kilparatsut käyskentelivät käsittelijöineen tilan pihamaalla.
Aldegonda vaikutti varustaessani sitä verryttelyä varten hieman hermostuneelta. Tamma kuitenkin rentoutui kun syöttelin sille hetken aikaa nameja ja rapsuttelin mukavasti korvan takaa, josta tamma todella tykkäsi. Hyppäsin kyytiin ja suunnistimme verryttelyalueelle, joka vilisi toinen toistaan komeampia kouluratsuja. Olin hieman ennakkoluuloinen suoritustamme kohtaan, sillä viimeaikoina Godan kanssa oli sujunut ehkä jopa liiankin hyvin ja se oli sijoittunut aivan upeasti niin koulu- kuin estekilpailuissakin. Verryttely sujui tasaisen varmasti, Goda oli ehkä hieman tahmea ja kankea, mutta sain sen mielestäni suhteellisen kivaksi ennen radalle menoa. Rata oli osaltamme kovin tasainen ja onnistui meidän tyylillämme ilman rikkeitä, jotka Godan kanssa olivat useimmiten todella harvinaisia. Olin todella tyytyväinen upeasti onnistuneeseen keskiraviimme, mutten uskonut suorituksemme olevan aivan niin päätä huimaava, että olisimme voineet voittaa luokan. Toisin kuitenkin kävi ja suorituksemme jälkeen meidät pyydettiin voittajina palkintojen jakoon. Olin hämilläni, sillä olimme kouluratojen untuvikkoni Jaidan kanssa voittaneet juuri edellisen luokan.
Kotimatka saikin alkaa hymyssä suin, hevosista hyvin hyvin ylpeänä! -Florencia
25. syyskuuta 2016, estevalmennuksessa
Täysin uusi tuttavuus asteli sadepäivänä Dragon Age Estaten tunnelmalliseen maneesiin. Nainen esittäytyi Florenciaksi ja ratsu oli komea EV-I palkinnolla palkittu KWPN tamma Aldegonda. Ratsukko sai aluksi kävellä pitkin ohjin ja asettua taloksi, ennen kuin pyysin Florenciaa ottamaan ohjat kevyelle tuntumalle ja nostamaan kevyen ravin kevyestä istunnasta. Ratsukko tuli puomeja ja matalia kavaletteja alkuverryttelyksiä. Välillä otettiin laukkaan mukaan ja ympyröillä jumpattiin tammaa kuulolle asetuksia, taivutuksien ja temmon muutosten kautta. Kun tamma oli avuilla, lähti pohkeesta ja palautui pidätteestä aloitimme hyppäämisen.
Ratsukon työsnkentelyä oli mukava seura, kun hevonen oli fiksulla päällä eikä protestuinut uuteen paikkaan millään. Tämän päivän teemamme oli nopeiden käännösten ja kaarevien urien ratsastaminen. Aluksi olin laittanut uralla kavaletit, josta Florencian tuli kääntää isolle voltille ja tulla kavaletti uudelleen. Aluksi meno oli vähän tönköä, mutta pyysin ratsastajaa kääntämään hevosta jo esteen päällä ja ratsastamaan kaarevasta linjasta huolimatta suoran tien. Muuten ratsukko olisi maneesin seiniä halimassa. Molemilla pitkillä sivuilla oli kaksi kavalettia, joiden väliin oli noin kuusi laukka askelta. Voltit alkoi sujua ja nostin kavaleteista kunnon pystyjä. Esteiden kasvaessa korkeutta vaadittiin paremmat tiet ennen esteitä. Hevonen oli kokoajan hienosti avuilla ja lähestymisissä ei ollut mitään moitittavaa.
Puolessa välissä tehtävä vaihtui, että urilla oli kolme estettä kaarevalla kaviouralla. Jokaisen esteen väliin oli neljä askelta. Toisella pitkällä sivulla oli neljän esteen sarja, joka vaati kunnon rytmin ja mukautumisen hevosen liikkeisiin. Mikäli lähestymiset olisi huonot, pyysin Florenciaa tekemään isot ympyrät lyhyillä sivuilla puomikasojen yli. Aluksi kaikki sujui hyvin harmonisesti ja tamma hyppäsi korvat hörössä esteiden yli. Hevonen varoi jalkojaan ja oli Florencian avuilla kokoajan, että sarjaeste sujui ilman ongelmia molempiin suuntiin. Kaarevilla urilla tiet kävi tiukoiksi, joten pyysin ratsastajalta enemmän malttia ja muistutin, että laukka vaihtui aina esteen päällä.
Esteiden korkeus oli 150 cm lopussa, kun hyppäsimme harjoitusten yhdistelmiä. Volttien sijasta käännettiin tiukat linjat lävistäjille ja lyhyillä sivuilla oli vinohyppyinä pienemmät esteet. Vinohypyissä tamma oli epävarma, mutta Florencia sai kannustettua tamma hienosti eteenpäin. Tamma hyppäsi hyvin ilmavasti ja varovasti sekä ratsastajan istunnassa ei ollut moitittavaa. Hyvän radan jälkeen annoin ratsukolle luvan loppuraveihin ja tovin kevyntelyn jälkeen antaa pitkät ohjat hevoselle. -Valmentaja Sebastian.
30. elokuuta 2016, estevarsojen laatuarvostelutilaisuus
Jännitys valtasi minut. Olin lastannut Godan muiden nuorukaisteni kera rekkaan ja suunnannut kohti estevarsojen laatuarvostelutilaisuutta, hui ! Goda on onneksi niin fiksu, ettei lastaaminen tai kuljetus sen kanssa ole ongelma, mutta tietysti nuoren otuksen kanssa aina uudet tilanteet jännittävät, olipa edessä sitten mikä tempaus hyvänsä.
Brentwoodiin päästyämme nappasin ensimmäisen luokan, eli 2-vuotiaiden hevoset rekasta ulos hevosenhoitajani Paulan voimin. Olin onnekas, että mulla oli mukana niinkin topakka ja avualias ihminen, mitä Paula olikaan. Goda seisoi kauniisti paikallaan korvat hörössä, hieman jännittyneenä harjaillessani siitä nopeasti pölyharjalla pölyt pois ja korjatessani viellä muutaman sykerön päästä suoraksi. Pian olikin meidän vuoromme ja maneesissa odottelivat 100-120cm korkuiset esteet kauniisti koristellulla kujalla.
Laatuarvostelupäivä meni täysin nappiin ! Goda esitti kujalla rohkeutensa, vaikka hyppytyyli ei ollutkaan varmasti aivan niin mahtava, mitä muilla laadukkailla estevarsoilla saattoi olla. Tuomaristo antoi tammasta positiivista palautetta ja lopputulemaksi saimme rakenteesta arvosanaksi 7, suvusta täydet 10(!), käytöksestä tilaisuudessa vaivaiset 4, irtohypytyksestä viellä vaivaisemmat 3, liikkeistä vain 2 ja lisäpisteitä Godalle siunattiin viellä 4 lisää. Yhteispistemäärämme oli täten huimat 30 pistettä, joka riitti upeasti ensimmäisen palkinnon saavuttamiseen. -Florencia
6. heinäkuuta 2016
Huh ! Jännityskipristeli mahan pohjassani enkä malttanut olla vilkuilematta uutta, hopeista rannekelloani tuontuosta. Meiju, Godan kasvattaja, oli luvannut toimittaa tamman Waldswoodiin klo 10.00 keskiviikkoista aamua. Aurinko yritti paistaa pilvenraoista, mutta pilvet tuntuivat voittavan kamppailunsa auringon kanssa jokaikinen kerta, eikä se näin ollen päässyt paistamaan maankamaralle saakka.
Vilkaisin kelloani, se oli 10.02 ja pihatien perältä pystyikin jo erottamaan suuren, vaalean hevosrekan lähestyvän. Pihaan pysähtyessään Meiju loikkasi puhkuvasta rekastaan ulos ja huikkasi iloisesti tervehdykset minulle. Autoin Meijua laskemaan takasillan alas ja varsani olikin lastattu fiksusti viimeisen paikalle, joten muita kaviokkaita ei tarvinnut purkaa autosta saadaksemme varsan ulos. Goda katseli elokkain, mutta rauhallisin silmin tarttuessani riimunnaruun ja purkaessani solmun. Pienin kavioin se kopisteli jyrkän lastaussillan alas ja tepasteli perässämme korkein askelin talliin puhisten ja pöristen uusia hajuja ja vieraita hevosia.
Siinä se nyt todentotta oli ! Myhäilin iloisesti katsellessani eleganttia tammavarsaa evästelemässä karsinassaan juuri niittämälläni vihreällä heinällä. Goda asettui karsinanaapureidensa lomaan sulassa sovussa, eikä näyttänyt olevan paikan vaihdosta loppupelissä moksiskaan. - Florencia